Onpas mennyt viikko hurjaa vauhtia. Niin hurjaa, etten ole kerennyt panostaa liikkumiseen oikeestaan ollenkaan. Itseasiassa jopa normaalit lenkit on jääneet tekemättä, koska Pasi on ollut tämän viikon lomalla ja huolehtinut koirien lenkitykset. Onhan se tietty kiva, kun ei ole tarttenut aamulla käydä lenkillä, mutta on mulla ollu TOSI huono omatunto, kun en ole jaksanut lähteä pitemmälle lenkille koulupäivän jälkeen. Mitähän siitäkin tulis, jos noita koiria ei olis. Tuskin jaksais käydä lenkeillä kovinkaan usein. Onneksi ovat pitämässä minua edes jonkinmoisessa kunnossa. Toisaalta taas, en koskaan raski koulupäivän jälkeen lähteä esim. salille tai jumpaan, koska koirat joutuisivat jäämään taas keskenään. Olen mailman huonoin jumppaamaan kotona, ajatuskin hyppelystä ahtaassa olohuoneessa ällöttää. Tiedän, että jokin extra liikuntamuoto olisi hyväksi niin harrastukselle kuin terveydellekin, mutta en löydä aikaa sille päivästä. Olisko sitten vaikka motivaation puutetta.

Juoksulenkit ovat jääneet lauantain kisojen vuoksi. Pelkään, että jalat menevät juntturaan entisestään. Huomenna menen hierontaan pehmittämään lihaksiani, joten eiköhän ne siitä vetry. Venyttelyä vielä lisäksi.

Kohta on viikko ohi ja voidaan palata normaaliin arkirytmiin. Aion nauttia pitkistä metsälenkeistä ja venyttelyistä ensi viikolla. Ehkäpä otan parina päivänä myös juksulenkit ohjelmaan.